Your content goes here!
M. A. Nummisen tuoreessa kirjoituksessa, julkaistu 25. 3. 2023 Helsingin Sanomissa, hän tutkii vaporwave-tyylisuunnan — ja erityisesti sen koto-Suomessa kehittyneen muodon, löylywaven — estetiikkaa ja taiteen raison d’êtreä internetin ja www:n kontekstissa vuosien 2013–2023 välillä. Numminen viittaa yhdysvaltalaiseen kirjailijaan ja feministiin bell hooksiin tarkastellen, kuinka hooksin ajatukset ilmentävät taiteellista ”manœuveria” digitaalisilla alustoilla, kuten Youtubessa. Hän korostaa, verraten Youtubea vis-à-vis Timo T. A. Mikkosen mtv:llä vuosina 1971–1974 pyörineeseen M-show’hun, että taiteen koko (16,5 × 12,75 cm / 6.5″ × 5″ in.) on ainakin 100 % yhtä merkittävä kuin sen ikigai (= japanilainen filosofinen käsite, joka viittaa johonkin, joka antaa ihmiselle merkityksellisyyden tunteen tai syyn elää).1
Kirjoituksessaan Numminen pohtii internetin ja taiteen synergiasta: ”kun mietin internetin vaikutusta, muistan aina, kuinka bell hooks sanoi, että ’artists must learn to coöperate [sic] within pre-existing structures to truly engage in a one-on-one dialogue with their audience — and that’s a fact.’”2 Tämä näkemys käy 1 : 1 taiteilijakollektiivi Metahavenin perustajan Daniël van der Veldenin esseessä ”Platform Æsthetics” esitettyyn huomioon siitä, että nykyajan tubettaja/taiteilijan tulee olla eräänlaisessa ménage à trois’ssa taiteen ja yleisön kanssa, tasapainotellen huomiotalouden lainalaisuuksien ja taiteellisen vapauden vaa'alla: Van der Veldenin mukaan vaihtoehtoina on Meet & Greet -elämä / taiteellinen täyttymys.
Tämä dilemma tulee konkreettisesti esille avantgarde-runojulkaisu βetamodern Review’n haastattelussa, jossa Numminen esittelee kriitikko Ng Chen Weille videoteostaan Ars Longa, Vita Brevis, Youtube Medium. Teoksen hintalappu ihmetyttää Ngia: ”1 000 euroa tästä kakkosluokan teoksesta‽ Ihan —— uskomatonta!” Mutta let’s face it: vaikka teos ei ole mikään Nummisen magnum opus, se on ainakin 10× parempi kuin hänen aikaisemmat videoteoksensa. Ngin kritiikkiin Numminen vastaa kuitenkin tyynesti: ”kyllä, mutta taiteen arvo ei ole mittaamaton, vaan 1−1 on biljardi [sic], ja teos maksaa nyt vain 1 999,–” ja jatkaa englanniksi lainaamalla räppäri MF DOOMin tunnetuksi tekemää nyky-newyorkilaista sanontaa: ”in this post- Ice Bucket Challenge era where ’3:00 am’ creativity becomes a norm, the value of art skyrockets to $1,000,000–$3,000,000…" Pisteeksi i:n päälle hän suosittelee kriitikolle, että tämä söisi ensin sekoituksen aspiriinia ja b12-vitamiinia, kuuntelisi sitten m a g g i e . w a v:n kappaleen ① istuen +120°C saunassa, ja hyppäisi sen jälkeen −4…±0°C asteiseen veteen (esim. IJsseljokeen), jotta hän todella ymmärtäisi löylywave-estetiikan syvemmän merkityksen nykytaiteessa; tai vaihtoehtoisesti soittaisi 2,59 €/min puhelun Finnairille, varaamaan 2. luokan lipun Helsinki–New York -lennolle (mukanaan yksi pieni laukku [kooltaan 55 cm × 40 cm × 23 cm] täynnä ovimatoja [eli viimamakkaroita]) ja vierailemaan Nykin kuuluisalla Aether-klubilla.